TARINOITA MATKAN VARRELTA



Meillä on takanamme mitä mieleenpainuvimpia toimeksiantoja, joista ajattelimme jakaa muutaman muiston myös teille.




KESKELLE KESKIÖTÄ




Maailman suurimman sarjavalmisteisen flyygelin kuljetus keskelle Suomen musiikkivaikuttajien konferenssia. Oli suuri kunnia saada kuljettaa niin upeaa ja arvokasta soitinta. Kyseessä oli Bösendorfer Model 290 Imperial.




KULJETUSTA ERÄMAAN MAISEMAAN




Yksi aikataulullisesti haastavimmista keikoista oli eräs Lapin reissu, kun matkaan lähti yhteensä 40 pianoa sekä flyygeliä. Järjestimme isomman kuljetusyksikön ja ajoimme Helsingistä Lappiin kahteen otteeseen, peräkkäisinä päivinä. Siinä meni yhteensä 4 vuorokautta ja 4 tuhatta kilometriä. Pohjoisin Suomi ei kuitenkaan ole pisin kuljetuksemme, vaan olemme useamman upean flyygelin käyneet kuljettamassa myös Italiaan. Ne matkat läpi vuoristomaisemien on kyllä ikimuistoisia. Harvemmin sitä työreissulla pääsee pulahtamaan Comojärven virkistäviin vesiin tai nauttimaan Espressoa Colosseumin liepeillä hyvin sujuneen keikan päätteeksi. Tässä vain muutama mainitakseni. Monta on mahtavaa keikkaa takana ja varmasti yhtä monta vielä edessä!




SAIMAAN SAARISTON SEIKKAILU



Erikoisimmista siiroista mieleeni tulee toimeksianto Saimaalla sijaitsevaan saareen. Nyt ei viety Miikkulaiselle huuliharppua vaan upeaa flyygeliä. Satamassa lastasimme soittimen ponttoonilautalle, joka oli kytketty moottoriveneeseen. Onneksi oli tyyni ilma ja pääsimme kuivina perille, miehet ja flyygeli. Saarella jouduimme kantamaan soitinta noin kaksisataa metriä kohteeseen. Siinä kantaessa kyllä hikeä pukkasi, ettei ihan kuivana perille päästykään.




TUUMATAAMPAS HETKI




Joskus matkassa on myös ollut vastoinkäyminen. Normaalisti piano tai flyygeli mahtuu menemään pienemmästäkin oviaukosta, kun ammattilainen on asialla, mutta oli eräs keikka, jolloin asiakas oli ostanut itselleen suhteellisen kookkaan flyygelin, jonka toivottu määränpää sijaitsi viidenessä kerroksessa. Kävimme noutamassa soittimen ja saavuimme määränpäähän. Kannoimme ensimmäisen kerrosvälin mutkitta, sitten toisen, joka oli jo hieman kapeampi, sitten kolmannen, joka kapeni entisestään. Neljännen kerroksen kohdalla oli käännyttävä takaisin, koska soitinta ei ylös kokonaisena saisi, rappukäytävän ollessa niin ahdas. Normaalisti tällaisissa ahtaissa tiloissa on käytössämme nosturi, jolla viemme instrumentin mutkitta esim. parvekkeen tai ikkunan kautta, mutta tässä epäonnisessa tapauksessa oli liian pieni parveke ja liian pienet ikkunat soittimen kokoon nähden. Jos siis tilanahtaus askarruttaa, olettehan meihin yhteydessä, selvitämme mielellämme mahdollisuudet etukäteen. Oma mottomme Hullulla Muurahaisella onkin; ”Jos se on mahdollista, se meiltä onnistuu”!